Sunday, 18 June 2017

Kokeilin päivän ramadan-paastoa, ja näin siinä kävi

Tämä on viides ramadanin paastokuukausi, jonka koen Afganistanissa. Nyt halusin vihdoin itse kokeilla, miltä paastoaminen tuntuu. Olen aina seurannut touhua vierestä ja miettinyt, miten paikalliset jaksavat tätä. Ulkona on 35 astetta lämmintä, aurinko paahtaa kirkkaalta taivaalta, ja syödä tai juoda ei saa auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana, eli täällä noin klo 4:30 - 19:10.

Ramadanilla on islaminuskossa monta merkitystä - sen koetaan edesauttavan ymmärrystä ja myötätuntoa köyhempiä kohtaan, lisäävän empatiaa ja toisten auttamista ja se osoittaa tottelevaisuutta jumalalle.

Paaston tarkoitusperät ovat kauniit,  mutta olen aina kammonnut ruuasta ja juomasta pidättäytymistä, varsinkin veden, kun ulkona on todella kuuma. Olin melko varma, että kestäisin tätä paastoa vain muutaman tunnin, ennen kuin murtuisin ja joisin ainakin vettä. Olen tottunut syömään jotain ainakin joka neljäs tunti, ja jos en syö, alkaa heikottaa ja kaikki ympärillä ärsyttää. Vettä juon monta litraa päivässä, siis koko ajan, ja ajattelin että vedestä luopuminen tekisi todella tukalaa.

Näin se meni:

Edellisenä iltana pelasin sulkapalloa, tennistä, joogasin puolitoista tuntia ja juoksin 5 kilometriä. Sen jälkeen kello 22 jälkeen maistui massiivinen härkis-tomaattipasta (härkis tuotu Turusta Kabuliin asti). Ja pari litraa vettä.



3:25 Herään ensimmäisen kerran juomaan vettä. Vessassani on isoin torakka, jonka olen ikinä nähnyt. Suihkutan torakkamyrkkyä sen viisisenttisen kehon päälle, ja menen takaisin nukkumaan. (En enää anna armoa, koska niitä on alkanut ilmestyä liikaa ja ne eivät suostuneet pysymään vain vessareviirillään.)

4:30 Herätyskelloni soi - olin googlannut, että aurinko nousee kello 4:45, joten heräsin juomaan puoli litraa vettä ja söin kaksi banaania. Menen takaisin nukkumaan.

7:30 Herään taas, ja juon kaksi desilitraa vettä. Tämä kompromissina siitä, että en herännyt kolmen aikaan syömään kunnollista ateriaa lihoineen ja riiseineen päivineen, kuten monet afgaanit tekevät.

8:15 Kävelen kymmennen minuutin matkan toimistooni 35-asteen helteessä, aurinko paahtaa jo ihan täysiä. Otin mukaan ensimmäistä kertaa sateenvarjon suojaamaan auringolta, vaikka se näyttääkin aika dorkalta. Kymmenen minuutin päästä olen jo täysin läkähtynyt ja tekisi mieli juoda pullollinen vettä.



10:36 kirjoittelen hankesuunnitelmaa ja nettiartikkeleita, oloni on jo nyt ärsyyntynyt ja voimaton. Mahassa on esikurnintavaihe. Olisin normaalisti jo tässä vaiheessa juonut teetä, käynyt kaksi kertaa vessassa, mutta nyt vain istun toimistossani, tuijotan ruutua, ilmastointi täysillä.

11:44 Käyn vessassa, vaikka ei tarvitse, mutta paikallaan istuminen on tylsää. Keskittyminen alkaa olla vaikeaa, maha kurnii, päätä särkee, mikään ei innosta. Paitsi Blistex Three Butters -huulirasvan levittäminen, koska sitä vanilja-karamelli-kookoskoostumusta voi lipoa huulilta ja kuvitella että söisi jotain.



13:06 Keskittymiskyky on vielä matalampana, valmistelen postauksia sosiaaliseen mediaan. Silmissä tuntuu sekavalta. Kollegani soittaa Jordaniasta, ja jaksan jutella hänen kanssaan puoli tuntia ihan OK-energiatasolla. Yllätyksekseni isoin ongelma ei olekaan jano, vaan aivan hitonmoinen nälkä.

14:00 Oli afgaanikollegan kuolleen aviomiehen muiston kunniaksi järjestetty muistotilaisuus, fatiha, jossa rukoiltiin ja luettiin Koraanista säkeitä. Täällä työpaikoilla järjestetään fatiha aina, jos jonkun työntekijän sukulainen on kuollut. Kollegani on vieläkin täysin surun murtama ja en voinut olla itkemättä katsoessani ja halatessani häntä. Tässä tilanteessa unohtui täysin nälkä tai omat pienet maalliset ongelmani.

15:20 Työpaikkani pääpomo päätti piipahtaa tunniksi venähtäneelle keskustelutuokiolle toimistooni kahvikuppinsa kanssa. Tässä vaiheessa vatsa ei enää kurni, on vain pieni päänsärky ja nuutunut olo. Olen vielä ihmeen funktionaalinen, pystyn kirjoittamaan sähköposteja, maksamaan nettipankissa laskuja ja kuuntelemaan pomoni juttuja.

Jostain syystä Facebook-feed on täynnä kuvia avokadoista, friteeratusta juustosta, raparperijäätelöstä. Mikään ei juuri nyt kuulosta yhtä hyvältä kuin friteerattu, sulava vegaanijuusto, vaikka normaalissa olotilassa tuo ei hirveästi houkuttelisi.

16:50 Lähden töistä kotiin aikaisin, koska en jaksa enää istua samassa penkissä. Ymmärrän nyt, miten tärkeitä työpäivän rytmittämisen takia ovat lounas- ja kahvitauot. Ja vessatauot.



Kabulin on taas vallannut pieni hiekkamyrsky. Silmät ja suu täyttyy hiekasta kymmenen minuutin kävelyn aikana ja hiekanjyvät narskuvat hampaissa. Sentään jotain suussa tämän koko päivän aikana.



17:05 Laitan pyykkiä koneeseen, pakkaan tulevaa matkaani varten. Leikkaan valmiiksi vesimelonia - kollegani sanoi, että vesimeloni on hyvä tapa lopettaa paasto, ennen kuin syö kunnon ruokaa.

17:55 Katson Netflixistä You, Me & Her -sarjaa, josta kaverini vinkkasi. Se on itse asiassa aika hyvä, erilainen komedia/draama. Ulkona räjähtelee, treenaussessio meneillään läheisessä tukikohdassa, uskoisin.

18:30 Laitan pyykin kuivumaan ja teen illallista - paistettuja perunoita, salaattia ja eilistä härkis-tomaattikastiketta.



19:10 Rukouskutsu kaikuu ympärillä oleveista moskeijoista - nyt saa syödä!

Haukkaan vesimelonia. Mutta yllätyksekseni en tunnekaan mitään tajutona euforiaa. En ole enää kovin nälkäinen, vain todella poikki ja uupunut, olo on kuiva. Vesimeloni on hyvää, muttei niin tajunnanräjäyttävää, kuin mitä ajattelin sen olevan. Syön kunnon illallisen ja tankkaan loppuillan vettä.

21:01 Oloni on taas ihan normaali, paitsi väsyttää ja olen valmis menemään nukkumaan. Kannan pyykit sisälle, teen espanjantunnin netissä ja katson telkkaria.

Tulipahan kokeiltua. Paasto olisi varmasti helpompaa jos voisi juoda edes vettä. Päivä oli melko tylsä, ja se korosti pienten asioiden tärkeyttä arjessani - rakastan peruskaurapuuroani ja hedelmää aamulla, teekupposta työpaikalla, lounastauolle kävelemistä, iltapäivän kahvitteluhetkiä. Ja urheilemista illalla, johon ei nyt riitä energiaa.

Mieleni oli noin kello kymmenestä aamulla eteenpäin aika uupunut ja tyhjä, keskittyminen oli vaikeaa. Mutta yllätin itseni, että jaksoin kuitenkin koko päivän. Pystyin tekemään normaaleja töitäni ja vielä erilaisia kotiaskareita. Pystyin juttelemaan kollegoille vaikka ajattelin ensin että suuni tulisi olemaan kuin Sahara, ja että nälän takia menettäisin hermoni hyvin nopeasti tyhmiin asioihin. Paastopäivä oli vähän ankea ja tylsä, mutta ei mitenkään ylivaikea.

Yksi päivä riittää minulle, nostan hattua kollegoille, jotka jaksavat tätä 30 päivää putkeen. Ensi viikolla ramadan loppuu ja tärkeä Eid-juhla alkaa. Koko kansa karkeloi, ja minä skoolaan siskoni kanssa proseccoa kattoterassilla ja juhlin ystävän häitä Lontoossa.

12 comments:

  1. Tuo tuntuu niin käsittämättömältä, kuinka tuossa kuumuudessa voi olla juomatta. Arvostan, että kokeilit paastoa.
    Ja hienoa, että saitte YK:sta arvovaltaisen vieraan. Vaikka varmasti siellä olevat tietävät tekevänsä todella arvokasta työtä, on kai upeaa saada tunnustus myös noin. Toivottavasti pääset sieltä kesän aikana vielä lomalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, sinänsä paljon helpompaa toimistotyöntekijöille, mutta en käsitä, miten ulkona työskentelevät selviävät. Täällä esimerkiksi monia miehiä maalaamassa asfalttia keskellä päivää, huh huh.

      Jep, Lontoon loma odottaa jo tällä viikolla! :)

      Delete
  2. Hei tää oli tosi hyvä postaus, kiitos tästä "raportista"!

    ReplyDelete
  3. Kiitos tästä, olenkin miettinyt ramadania alakerran somalialaisten naapureiden takia. Kiinnostava postaus! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena, kiva että tykkäsit!

      Delete
  4. Olit kyllä aika sissi, kun kokeilit. Minä en oikeasti kykenisi paastoamaan. Iän myötä ruoasta alkaa tulla se elämän suurin ilo. Nostan kyllä oikeasti hattua ramadanin viettäjille. Ei voi olla helppoa elää ruoatta ja juomatta pitkät päivät.
    Mukavaa juhannusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä niin tylsää olla syömättä ja juomatta mitään, hyvä ruoka ja juoma ovat myös elämässäni supertärkeitä!

      Delete
  5. Kiinnostavaa, että uskalsit kokeilla! Monesti olen itsekin miettinyt nimenomaan tuota veden juomista (tai juomattomuutta), ja se on kyllä ollut syy, miksi en ole uskaltautunut koskaan kokeilemaan.

    Puoliksi turkkilaisena joudun paastoavia ihmisiä vuosittain läheltä seuraamaan, vaikka itse en paastoakaan. Tästä syystä on tullut paasto mietittyä joskus paljonkin. Jotenkin mua on alkanut huvittaa, miten paastotaan päivä, jotta voidaan samaistua köyhiin, kun samalla illalla odottaa iftar, jolloin kylvetään yltäkylläisyydessä (ainakin keskiluokkaiset turkkilaiset). Iftariin käyttävät monet kaverini enemmän rahaa kuin paaston ulkopuolella koko päivän aikana. Musta tähän voisivat rikkaat näin moderneina aikoina yhdistää vaikka tietyn budjetin/lihan tai tuontitarvikkeiden poisjättämisen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, se veden poisjättäminen oli aika vaikeeta, koko ajan teki mieli juoda. Juon monta litraa päivän aikana, se on tapa vaikkei ole aina janokaan.

      Hyvä pointti toi iftarin yltäkylläisyys.. monet kollegani sanoivat, etteivät kuitenkaan pysty syömään ihan hirveesti illalla, mahalaukku on jotenkin kutistunut tai kapasiteetti pienentynyt. Kannatan tota lihan poisjättämistä, ramadanin aikana ja ihan sen ulkopuolellakin! ;)

      Delete
  6. Itse kokeilin myös, koska työskentelen paikassa jossa moni piti ramadanin ainakin osittain ja halusin tietää millaista se on. Sain heiltä hyvät ohjeet ja aikataulut milloin saa syödä ja milloin lopettaa syöminen. Ensimmäiset kaksi päivää olivat vaikeita, nukuin ne liki kokonaan - sattuivat sopivasti viikonlopulle. Paastosin lähimmän moskeijan aikataulujen mukaan, eli noin 20 tuntia vuorokaudesta. Seitsemän päivän paaston lopputulos oli, että paino nousi parisen kiloa. Kertoo juurikin siitä, kuinka paljon ja herkutellen tuli yöt syötyä, jotta sai varmasti kerättyä riittävän energiamäärän aina seuraavaan päivään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Mia, kiva että kokeilit, jopa 7 päivää, wow! Aika mielenkiintoista että paino nousi - uskon, että näin käy aika monella, kun iltaisin/aamuisin kuitenkin tankataan se sama kalorimäärä tai enemmän mitä yleensä. Hienoa että jaksoit koko viikon!

      Delete